Torinon käärinliinaa pidetään maailman tutkituimpana yksittäisenä esineenä. Sen tarina jaksaa kiehtoa mieliä. Mutta parantuiko kuningas Agbar todella sen avulla leprasta?
Koko kristikunta joutui pettymään, kun radiohiiliajoitus todisti vuonna 1988 Torinon käärinliinan olevan keskiaikainen väärennös. Autenttinen kuva Jeesuksesta paljastui taiteilijan tekeleeksi – vai paljastuiko? Radiohiiliajoitus ei nimittäin anna vastausta siihen, millä tekniikalla yksityiskohtainen kuva Jeesuksesta on käärinliinaan ilmestynyt. Niinpä käärinliina on yhä mieliä kiihottava mysteeri, joka jakaa mielipiteitä ja jonka tutkimiseen moni tiedemies on uhrannut koko elämänsä.
Käärinliinan vaiheet tunnetaan melko hyvin keskiajasta tähän päivään. Sen varhaisemmat vaiheet – jos niitä todella on – jäävät arvoitukseksi. Teorioita riittää. Ehkä tunnetuin ja uskottavin niistä on ajatus, että käärinliina olisi sama pyhäinjäännös kuin ennen ristiretkiä Konstantinopolissa säilytetty reliikki nimeltään Mandylion. Tämä pyhäinjäännös, toiselta nimeltään Edessan kuva, katosi ristiretkien aikaan vuonna 1204.
Edessan kuvan alkuperään liittyy värikäs tarina. Nykyisen Turkin eteläosissa sijaitsevan Edessan kuningas Agbar sairasti lepraa. Hän oli kuullut Jeesuksen ihmeteoista ja lähetti oman Ananias-nimisen muotokuvamaalarinsa Jerusalemiin Jeesusta tapaamaan. Agbar antoi Ananiaksen mukaan kirjeen, jossa pyysi Jeesusta luokseen parantamaan tämän ikävän taudin. Kuningas lupasi vastalahjaksi vainotulle Jeesukselle turvapaikan Edessassa.
Agbar oli antanut Ananiakselle ohjeeksi, että jos Jeesus ei lähtisi Edessaan, Ananiaksen pitäisi vähintään maalata hänen kuvansa. Jerusalemissa Ananias ei lopulta edes päässyt Jeesuksen luo, koska tätä ympäröi niin suuri väentungos. Niinpä Ananias alkoi maalata. Se osoittautui kuitenkin lähes mahdottomaksi, koska Jeesuksen kasvot säteilivät niin voimakasta taivaallista valoa.
Jeesus lopulta huomasi Ananiaan ja saneli tälle kirjeen, jossa kiitti kuningas Agbaria tämän uskosta. Jeesus sanoi, että matka Edessaan ei ollut nyt mahdollinen, koska hänen täytyi suorittaa tehtävänsä loppuun ja sen jälkeen palata isänsä luo. Jeesus lupasi silti lähettää opetuslapsensa Taddeuksen parantamaan Agbarin ja muita ihmisiä.
Sitten Jeesus oli pyytänyt vettä ja liinan, johon hän kuivasi vastapestyt kasvonsa. Sen jälkeen liinaan ilmestyi ihmeenomaisesti Jeesuksen kasvojen kuva. Jeesus lähetti tämän liinan Ananiaksen mukana Agbarille, minkä jälkeen kuningas koki osittaisen ihmeparantumisen. Lopullisesti Agbar parantui leprasta vasta Taddeuksen vierailun jälkeen. Mutta liinasta muodostui tärkeä pyhäinjäännös.
Liina sijoitettiin Edessan kaupunginmuuriin ja legendan mukaan se pelasti kaupungin vielä 500-luvulla persialaisten hyökkäykseltä. Mandylion joutui myöhemmin myös muslimien haltuun mutta saatiin lopulta takaisin. Lopulta se päätyi Konstantinopoliin.
Kuningas Agbarin tarina on mitä luultavimmin mielikuvituksen tuotetta. Käärinliinassahan on kuva Jeesuksen koko vartalosta, ei pelkistä kasvoista. Tämä väärinymmärrys saattaa johtua siitä, että jotkin vanhat lähteet kuvaavat Konstantinopolissa säilytettyä Mandylionia neljästi kaksinkertaiseksi. On esitetty, että Mandylion olisi ollut käärinliina taiteltuna siten, että näkyvillä oli vain kasvot. Ajatellaan, että Jeesuksen aito käärinliina olisi todellisuudessa ollut esitteillä koko ensimmäisen vuosituhannen ajan, mutta taiteltuna Mandylion-ikonin muotoiseksi.
Kuuntele käärinliinan koko kiehtova tarina ja lisää teorioita sen alkuperästä ja syntytavasta Kirkon ihmeellisimmät tarinat -ohjelmassa, jossa vieraana käärinliinatutkija Juha Hiltunen. Radio Dei torstaina 14.11. kello 16.05. Uusinta lauantaina 16.11. kello 17.05.
Kuuntele edellinen jakso (lähetetty torstaina 7.11.), jossa kerrotaan Torinon käärinliinan uskomaton tarina:
Ohjelmasta voi lähettää palautetta osoitteeseen palaute@kirkonihmeellisimmättarinat.fi
