Jälki-istunnon keskusteluteemoista tällä kertaa vastaavat pappi ja Kirkon viestinnän viestintäjohtaja Eevu Heikura, Suomen Lähetysseuran viestintäjohtaja Laura Häkli ja pappi ja kriisiviestijänä kunnostautunut Taneli Hassinen. Puheenvuorot jakaa Ariel Neulaniemi.
Eevu Heikura pohtii, minkälainen on laadukas sekä riittävä hoivapalvelu ja kuka tason määrittää? Missä vaiheessa voimme puhua yhdenvertaisuuden ja itsemääräämisoikeuden toteutumisesta, kun kaikki eivät asetu samalle viivalle? Yhteiskunnassa pitäisi Heikuran mukaan käydä keskustelua hoivapalvelun ja ja itsemääräämisoikeuden sisällöstä.
Taneli Hassinen kysyy, mikä estää yhteisöjä kehittymästä Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa? Missä on se ulkomailta tuttu vieraanvaraisuus ja toisaalta jokin rakenne, mikä sallii yhteisöjen muodostuvan vaivattomammin kuin meillä. Onko asenteissamme, kulttuurissamme, teologiassamme tai rakenteissamme selkein este? Professori Miikka Ruokanen penäsi yhteisöjen puolesta Kotimaa-lehden ja Verkoston omassa Kansankirkon pesänjakajat –radio-ohjelmassa Radio Deissä. Hassinen haastaa miettimään, millainen olisi yhteisöjen kirkko. Kirkon rakenne ja kansankirkon käsite käyvät suurta muutostaan jäsenmäärän yhä laskiessa.
Laura Häkli ihmettelee, miksi kristityt jakaantuvat edelleen niin meillä kuin lähetyskentälläkin pienempiin puroihin? Jeesus antoi seuraajilleen käskyn olla yhtä. Moneen otteeseen Jeesus korostaa kristittyjen ykseyttä ja kehottaa heitä olemaan yhtä. 1100-luvulla suuri skisma erotti idän ja lännen kirkot, 1500-luvulla reformaatio ja Luther vaikuttivat protestanttisten kirkkojen erottautumiseen katolisesta kirkosta. Protestantit jakautuivat useaan haaraan ja nykyään myös ne ovat jakautuneet eri haaroihin. Luterilaisia on prosentti maailman väestöstä – mutta edes me emme pysty pysymään yhdessä. Mistä tämä kertoo?
—————–
Kuuntele Jälki-istunto [Radio Dei 1.10.2021]
Jälki-istuntoon liittyvää:
Miikka Ruokanen: Kansankirkon jälkeen koittaa erilaisten messuyhteisöjen aika – Kotimaa
