– Kirkon julistustehtävään kuuluu evankeliumin saarnaaminen ja diakoniatyö, mutta myös vaikuttaminen päättäjien suuntaan. Kirkolla on mahdollisuus tulla kuulluksi, jos kirkko vain suunsa avaa.  Tällöin pitää nostaa kuuluviin heikompien ääntä, jota ei muuten kukaan kuuntelisi.

Näin pohtii Helsingin hiippakunnan piispan vaaliin ehdolle asettunut teologian tohtori Kaisamari Hintikka.

– Kirkon ei pidä olla poliittinen, mutta kirkon pitää puhua vallanpitäjille arvoista, jotka nousevat kirkon uskosta ja ihmiskäsityksestä sekä vastuusta, joka meillä kaikilla on lähimmäisistämme ja yhteiskunnasta.

– Tietysti tällainen puhe voidaan tulkita poliittiseksi, mutta kirkkohan on tehnyt jo ainakin 150 vuotta diakoniatyötä. Tästä ei ole turuilla ja toreilla liikaa huudeltu. Ei se ole mitään uutta, että kirkko tuo esille sosiaalisia ongelmia, miettii Hintikka.

Kaisamari Hintikka on 49-vuotias Luterilaisen maailmanliiton apulaispääsihteeri. Työpaikka on ollut Genevessä viimeiset kuusi vuotta. Hän on maailmankansalainen, joka miettii kirkkojen sanoman vaikutusta risaisessa maailmassamme.

– Kirkon työ Suomessa vaikkapa turvapaikanhakijoiden puolesta on juuri sitä evankeliumin julistamista, joka on tehtävämme. Ei vain sanoilla, vaan myös teoilla, kuvaa Hintikka.

”Olkaa eri mieltä, mutta keskustelkaa”

Hintikka toivoo, että kirkon jäsenet muistaisivat korrektin keskustelun taidon, vaikka näkemykset kristinuskon tulkinnoista voivatkin olla erilaisia.

– Konservatiiviksi tai liberaaliksi arvioiminen ei ole hyödyllistä.  Meissä jokaisessa on näitä molempia piirteitä.

Hintikka toivoo, että kirkolliskokoukselle tehty esitys avioliittolain soveltamisesta voisi edistyä.

– Se olisi askel eteenpäin. Esityksen myötä ne papit, jotka eivät vielä haluaisi vihkiä samaa sukupuolta olevia, säilyttäisivät oman tilansa.

”Uskoni on tulevaisuutta, vastuuta ja yhteyttä”

Millaista sitten on Helsingin Käpylässä lapsesta aikuiseksi kasvaneen ja rippikoululeirillä  ”jonkinlaisen herätyksen” kokeneen piispaehdokas Kaisa-Mari Hintikan näkemys uskosta tänään?

– Minun uskoni on toivoa, se nostaa katseeni tulevaisuuteen. Usko kutsuu minua myös vastuuseen tämän elämäni ajan.

– Uskoni ei kuitenkaan ole vain henkilökohtainen asia.  2000-vuotisen kirkon yhteinen tunnustus kantaa minua. Monina hetkinä on lohduttanut se, että en tarvitse radikaalia uskon ratkaisua, mutta  tarvitsen armoa joka aamu. Siinä minua kantaa kaste, minut on kastettu kirkkoon ja yhteisen uskomme lupauksiin.

Teksti: Kari Pyrhönen, kuva: Kirkon kuvapankki / Aarne Ormio

Kaisamari Hintikka esitteli näkemyksiään Radio Dein piispanvaalitentissä keskiviikkona 3. toukouuta. Hintikka on ehdolla Helsingin piispavirkaan elokuussa käytävässä vaalissa.

 

Kaisamari Hintikka: ”Olen kahden erilaisen taustan risteymä”

”Ekumenia ja kansainväliset suhteet ovat kirkon keskeisiä sitoutumispisteitä”

”Monina hetkinä on lohduttanut se, että kirkon usko kantaa”