Suomen evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuului viime vuoden lopussa enää hieman alle 69 % suomalaisista. Kirkon tutkimuskeskus julkaisi hiljaittain nelivuotiskertomuksen, joka tilastoi suomalaista uskonnollisuutta monella tasolla.
Kulttuurikristillisyyden merkitys eli kiinnostus muun muassa kirkollisiin perinteiden jatkamisiin on vähentynyt. Tämä näkyy esimerkiksi kirkkohäiden tai jopa hautajaisten merkityksen vähenemisessä. Alle 40-vuotiaissa näkyy myös uskonnollisuuden oheneminen sillä, että yhä harvempi kastaa oman lapsensa luterilaisen kirkon jäseneksi, koska jos vanhempi itse ei usko, miksi kastaa. Lapsi voi itse päättää myöhemmin omalta osaltaan. Suomalaiset haluavat siis kuulua kirkkoon uskon tai uskonnollisuuden identifioitumisen kautta. Kansankirkkoideologia tulee mahdottomaksi, kun enemmistö kansasta hylkää kirkon jäsenyyden.
Usko Jumalaan on muutoksessa. Vuonna 1999 suomalaisista 47 prosenttia ilmoitti uskovansa kristinuskon Jumalaan. Vuonna 2019 vastaava luku oli 25 prosenttia. Varsinkin alle 40-vuotiaista naisista iso määrä on lähtenyt kirkosta. Mitä nuorempi, sitä todennäköisemmin kirkosta lähdetään, tosin rippikoulu tavoittaa edelleen valtaosan 15-vuotiaista. Uskonnollisuus siis vähenee, mutta etsijyys on kasvanut.
Mitä Tuomasmessun perustanut, HelsinkiMission toiminnanjohtajana eläköitynyt citypappi Olli Valtonen tekisi? Entä Suomen luterilaisen evankeliumiyhdistys SLEY:n Suur-Helsingin piirijohtaja, Luther-kirkon teologi Soili Haverinen? Toimittajana Ariel Neulaniemi.
