Rippileireistä vastaavien kirkon työntekijöiden mielestä rippikoulun ensisijainen tehtävä on opettaa nuorille kristinuskon ydinasiat, mutta vain neljännes kirkon työntekijöistä katsoo, että nuorten rohkaiseminen uskonratkaisun tekemiseen on toivottavaa.
Asia käy ilmi Radio Dein tuoreesta rippikoulutyöstä vastaaville Suomen evankelis-luterilaisen kirkon työntekijöille suunnatusta kyselytutkimuksesta. Kyselyyn vastasivat rippikoulutyötä tekevät papit sekä diakonia- ja nuorisotyöntekijät.
Useampi kuin neljä viidestä (82%) kirkon työntekijästä katsoo, että rippikoulun ensisijainen tehtävä on kertoa leirille osallistuville nuorille kristinuskon ydinasiat. Vain kuusi prosenttia vastaajista näkee nuoren persoonan kasvun tukemisen rippikoulun keskeisimmäksi tehtäväksi.
Radio Dei kysyi rippikoulussa työskenteleviltä myös: ”Mitä mieltä olet nuorten rohkaisemisesta ns. uskonratkaisun tekemiseen rippileirillä?” Yleisin kirkon työntekijöiltä saatu vastaus oli: ”Mielestäni niin ei tulisi tehdä”. Vaihtoehdon valitsi neljäkymmentä prosenttia kyselyyn vastanneista papeista, nuorisotyöntekijöistä ja rippileireihin osallistuvista diakoniatyöntekijöitä. Neljännes vastaajista piti nuorten rohkaisemista uskonratkaisun tekemiseen hyvänä asiana.
Radio Dei kysyi kirkon työntekijöiltä myös perusteita näkemyksilleen. Suurin vastaajajoukko, uskonratkaisuun rohkaisemiseen varauksella suhtautuvat rippikoulunvetäjät, perustelevat kantaansa muun muassa sillä, ettei uskonratkaisusta puhuminen kuulu luterilaiseen uskoon. ”Kaikenlainen uskonratkaisuun kannustaminen on uskonnollista väkivaltaa”, muotoili vastauksensa usea kyselyyn vastannut.
Kasteen korostaminen ratkaisujen asemesta korostui luterilaisen kirkon työntekijöiden asenteissa: ”Uskonratkaisun ajatus mitätöi kasteen merkityksen”, ”Jos on kyseessä kastettu, hän on jo saanut Jeesuksen elämäänsä ja sydämeensä”.
Eniten mielipiteitä tutkimuksessa jakoi kysymys isosten uskonvakaumuksesta. Reilu neljännes (27%) vastaajista katsoi, että rippikoulussa mukana olevilta isosilta tulisi edellyttää omakohtaista uskoa ja sitoutumista kirkon oppiin. Kolmannes (33%) ei tätä katso tarpeelliseksi. Yhtä suuri joukko ei halunnut ottaa kysymykseen kantaa, jota perusteltiin muun muassa sillä, että ”isosetkin ovat lapsia ja kasvavat omaan tahtiinsa”.
Enemmistö kirkon työntekijöistä (57%) katsoo, etteivät rippikoululeirin työntekijät voi opettaa rippileirillä toisin kuin mitä kirkon virallinen kanta edellyttää. Joka kuudes (17%) työntekijä olisi kuitenkin valmis opettamaan leirillä eri tavoin kuin kirkko on päätöksissään linjannut.
Vankimmin kirkon kannan takana seisovat kirkkoherrat (68%) ja yli 50-vuotiaat papit (66%). Herkimmin kirkon virallisesta linjasta olivat valmiita poikkeamaan Helsingin hiippakunnan alueella työskentelevät kirkon työntekijät, joista 40 prosenttia katsoo, että rippikouluopetuksessa tulee noudattaa kirkon virallista linjaa. Naispapeista (48%) ja alle viisikymppisistä papeista (48%) alle puolet näkee tarpeelliseksi, että kirkon virallisen linjan tulisi olla rippikouluopetuksen ohjenuorana. Esimerkkeinä kirkon niin sanotusta virallisesta linjasta poikkeaviin asiakysymyksiin mainittiin muun muassa näkemykset avioliitto- ja seksuaalietiikasta sekä seksuaalivähemmistöjä koskevat kysymykset.
Suomessa rippikoulu on suositumpi kuin missään muualla maailmassa. Viime vuonna 50.000 nuorta kävi rippikoulun, mikä tarkoittaa 84 prosenttia ikäluokasta.
Radio Dein kyselytutkimus toteutettiin sähköpostitse ajanjaksolla 22.-30.8. Kysely lähetettiin hieman yli kahdelle tuhannelle Suomen evankelis-luterilaisen kirkon papille sekä diakonia- ja nuorisotyöntekijälle. Tutkimuksen vastausprosentti oli 25. Kyselyyn vastasi 544 työntekijää.
Radio Dein suorassa Viikon debatissa 14.9. klo 9 suomalaisen rippikoulun roolista keskustelemassa Helsingin Sanomien toimittaja Sonja Saarikoski ja kirkon palvelujärjestö Kansan Raamattuseuran nuorisotyön johtaja Leevi Helo.
