Myöhäiskeskiajan yhteiskunnassa avioliitto oli vahvasti sukujen intresseihin liittyvä sopimus. Naisille yleinen avioitumisikä oli 15 ja 18 ikävuoden välillä, miehille yleensä noin kahdenkymmenen vuoden iässä.
-Mitä ylemmäs yhteiskunnan hierarkiassa mentiin, sitä enemmän suvun intressit merkitsivät kumppanin valinnassa. Toki tuolloinkin oli kahden kesken solmittuja avioliittoja, kertoo teologian maisteri ja tutkija Sini Mikkola
Reformaatiossa avioliitto menetti sakramentin aseman, sillä luterilaiset reformaattorit ajattelivat sakramentin kriteereiden olevan Jumalan sanasta löytyvän käskyn, ulkoisen välineen ja sen, että sakramentti välittää Jumalan anteeksiantamusta. Kaikkien näistä kriteereistä ei katsottu avioliiton kohdalla täyttyvän.
-Luonnollisesti tästä seurasi se, että kun avioliitto ei enää ollut sakramentti, oli se mahdollista purkaa. Avioerosta tuli siis käytännössä mahdollista, Sini Mikkola selittää.
Luther ajatteli avioliiton toisaalta olevan korkein hengellinen sääty ja toisaalta maallisen vallan alueeseen kuuluva asia. Mitä tästä seurasi? Kuuntele Armoa 2017 –ohjelma torstaina klo 9:05 ja uusintana klo 13:05. Reformaation vaikutuksesta avioliittoon on kertomassa teologian maisteri ja tutkija Sini Mikkola. Ohjelmasarjan menneet osat löydät Radio Dein ohjelma-arkistosta.
