Rippikoulutyötä tekevät tahot ovat viime viikkoina kurtistelleet kulmiaan toimittaja Sonja Saarikosken rippileiriä käsitelleelle artikkelille Helsingin Sanomissa. Arvostelija ja arvostelun kohde kohtasivat keskiviikkoaamuna Radio Dein suorassa lähetyksessä.

Toimittaja Sonja Saarikoski kirjoitti elokuussa kesän kuumimman rippikoulukauden päätyttyä Helsingin Sanomiin viiden sivun jutun rippikoulusta, jonka moni kirkon työntekijä mielsi kritiikiksi rippileirejä kohtaan.

Isonen ja opetuslapsi -otsikoidussa jutussa Saarikoski kertoo, kuinka hänestä Kansan Raamattuseuran rippileirillä tuli 17-vuotiaana ”Jumalan soturi”. Oman rippikoulunsa jälkeen hän jatkoi soturin tehtäviä järjestön isostoiminnassa.

”Tulin uskoon ja tuputin Jeesusta teinitytölle – mitä ihmettä rippileirillä tapahtui?”, kysyy Saarikoski lehtijutussaan kymmenen vuotta isosaikansa jälkeen.

Radio Dei kutsui Sonja Saarikosken ja hänen kritisoimansa Kansan Raamattuseuran rippikoulutyöstä vastaavan nuorisotyön johtaja Leevi Helon suoraan lähetykseen Viikon debatin studioon keskiviikkoaamuksi. Tuloksena oli tunti painavaa puhetta rippikoulusta.

Nyt Saarikoski pitää vuosikymmenentakaista uskoontuloaan psykologisena ilmiönä, jonka taustalla oli vastausten saaminen nuoruuden ongelmiin ja ahdistukseen.

– Minulla oli uskonnollinen ystävä, joka ilmoitti minut rippileirille. Kaikkien erinäisten nuoruuden ahdistusten myötä kävi niin, että yhteisö oli turvallinen ja sieltä löytyi paljon ihmisiä, jotka osasivat ottaa huomaansa. Kollega puhui ”rakkauskylvystä”, joka siellä tapahtui, Sonja Saarikoski arvioi itsessään tapahtunutta muutosta Viikon debatissa.

– Kun kylmässä maailmassa halataan kylmyydet pois, se on tosi tunteellinen kokemus. Teini-ikäiselle se voi olla hyvinkin voimakas.

Helsingin Sanomien juttu on herättänyt vilkasta keskustelua rippikoulutyötä tekevien tahojen piirissä kirkossa ja kristillisissä järjestöissä. Muutamilla paikkakunnilla on jutun ilmestymisen jälkeen pidetty rippikoulutyön kriisikokouksia.

Leevi Helon mukaan kritiikkiin ei ole syytä ylireagoida. Nuorisotyön johtajan mukaan Kansan Raamattuseura on tarkistanut linjaansa rippikoulutyön osalta jo vuosia sitten. Helo korostaa, että nuoret kohdataan yksilöinä ja nuorten tukena leireillä olevia isosia koulutetaan siihen, ettei ketään missään tapauksessa painosteta uskonratkaisun tekemiseen.

– Jokainen ihminen on aina oma itsensä ja tulee omista lähtökohdistaan leirille. Rippileireillä nuorilta saatu palaute on se, että esimerkiksi iltahartauksien ja yhteisön merkitys ovat suuria. Mutta moni kertoo, että ”tulin tänne vastoin tahtoani, mutta nämä olivatkin elämäni parhaat kaksi viikkoa”. Tällaisia palautteita kuulee paljon nuorilta, jotka ovat tulleet rippileirille.

Sonja Saarikosken mukaan on olemassa vaara, että herkässä iässä oleva nuori ajautuu tunteidensa ohjaamana mukaan sellaiseen, mitä hän ei aidosti ymmärrä.

– Päädyin mukaan ja kävin nuorisotyössä perjantai-illan hartauksissa ja olin isosena. Puhuin hyvin varmasti siitä, mitä uskossaolo tarkoittaa ja mitä Jeesus on tehnyt ja miten uskon voi elää todeksi – jälkikäteen ajateltuna yhtään ymmärtämättä, mistä siinä on ollut kysymys.

– Käsitykseni mukaan se on ollut nuoren ihmisen ulkoa opeteltua saarnaamista. Siinä kontekstissa tarkoitus on ollut, että ihmiset alkavat uskoa Jeesukseen, se on ollut tärkeintä siellä. Sitä sitten yritin kympin tyttönä toteuttaa.

– Kymmenen vuotta myöhemmin koen, että kyse oli psykologiasta ei Pyhästä Hengestä. Mutta voihan se johtua siitä, etten ollut itse kasvanut uskoon, puntari Sonja Saarikoski Radio Deissä.

Leevi Helon mukaan aikuiset leirin vetäjät pvat rippileireillä äärimmäisen tarkkoja siitä, ettei nuoria manipuloida tunteisiin vedoten.

– Pyrimme olemaan leirin ”pulssilla”. Eli huomaamme nopeasti, jos tilanne on vaikkapa iltahartaudessa riistäymässä käsistä. Jos näin käy, aikuinen voi nousta ylös ja sanoa, että ”mahtavaa, tämä olikin sitten illan viimeinen laulu”, vastasi Leevi Helo Saarikosken kritiikkiin Viikon debatissa.

Helon mukaan Kansan Raamattuseuran rippileireillä ”mollit vaihdetaan äkkiä duuriksi”, jos leiri uhkaa mennä liiaksi herkistelyksi. Sonja Saarikosken mielestä manipuloinnin vaara on rippikoulutyössä tiedostettava ja tunnustettava.

– Tuollaisissa tilanteissa tunteet saattavat mennä helposti massahysteriaksi. Olen itse sellaisia todistanut ja tiedän myös muita ihmisiä, jotka ovat näin todistaneet. Yksi kaverini, joka oli käynyt [Kansan Raamattuseuran] Vivamon riparin, koki, että siellä oli suorastaan pakko itkeä. Jos ei itkenyt, tuntui kuin olisi epäonnistunut systeemissä.

– Itku rinnastui Pyhän Hengen läsnäoloon ja hengellisiin asioihin, vaikka kyse saattoi olla henkilön historiaan liittyvistä kysymyksistä ja psykologisista asioista, mitkä ovat kaikilla ihmisillä omanlaisiaan. Kelläpä ei jotain ongelmia teininä olisi, Saarikoski arvioi.

Sonja Saarikosken ja Leevi Helon Viikon debatti osa 1:

Sonja Saarikosken ja Leevi Helon Viikon debatti osa 2:

Sonja Saarikosken ja Leevi Helon Viikon debatti osa 3:

 

Kirjailija-papit Eero Junkkaala ja Jaakko Heinimäki debatoivat uskonratkaisusta ja ns. viidennen herätysliikkeen erityispiireistä Radio Dein suorassa Viikon debatissa aamuyhdeksältä keskiviikkona 28.9.