Katoliseksi tasan 30 vuotta sitten kääntynyt Timo Soini on ulkoministerinä hallituksessa, jota johtaa uskova pääministeri. Voisiko Soini kuvitella rukoilevansa Sipilän kanssa ennen tärkeää päätöstä? – Voisin kuvitella, mutta ei olla rukoiltu.
Elettiin aurinkoista kevättä vuonna 1978, kun roomalaiskatolinen kirkko sai ensimmäisen puolalaisen paavinsa. Johannes Paavali II korosti ihmisoikeuksia sekä maailmanrauhaa ja vastusti totalitarismia sekä naispappeutta.
Valkoisen savun noustessa Sikstiiniläiskappelin piipusta nuoren Timo Soinin sydämessä muljahti. Jo ennen paavin valintaa hän oli kirjoittanut kouluaineensa joko politiikasta tai uskonnosta. Nuorukaisella oli ehdottomia mielipiteitä molemmista.
Nyt Kaitaan lukiolainen Espoon Iivisniemestä oli myyty. Kesäloman häämöttäessä Vatikaaniin oli valittu kirkon pää, joka sanoi julkisesti samoja asioita, joista lukiolaispoika kirjoitti lähinnä äidinkielenopettajalleen.
1980-luvun jälkipuoliskolla Suomessa keskusteltiin kiivaasti naispappeudesta. Evankelis-luterilaisen kirkon ylin päättävä elin, Kirkolliskokous, oli hyväksynyt naisten asettamisen pappisvirkaan. Johannes Paavali II julisti pappeuden olevan katolisen kirkon erehtymättömän opetuksen mukaan olevan varattu yksinomaan miehille.
– Vaikka liityin katoliseen kirkkoon vasta 1988, välitön syy oli naispappeuden hyväksyminen. Ajattelussani tapahtui sellainen, että pidän sitä apostolisen seurannan vastaisena enkä voi sitä hyväksyä, sanoo Timo Soini aurinkoisena toukokuisena aamuna vuonna 2018 vieraillessaan Radio Dein Herätys!-aamulähetyksessä katoliseksi kääntymisen juhlapäivänään.
Kuuntele Timo Soinin haastattelu Radio Dein Herätys!-aamulähetyksessä:
Ei Soinin kristillisyys kuitenkaan paavin valinnasta alkanut. On kurkotettava kauemmas. Lapsuuden kodissa luettiin iltarukous joka ilta ennen nukkumaan menoa. Jumalasta sai puhua. Ja puhuttiin.
– On vanhempien velvollisuus antaa lapselle mahdollisuus. Se ei ole tuputtamista, se on lempeätä ohjaamista. Se oli minulla matkassa mukana, kuvailee ylihuomenna keskiviikkona 56 vuotta täyttävä ulkoministeri.
”Ei sellainen usko, joka relativisoidaan, josta viedään pyhyys ja mystisyys ja armo pois, anna mitään.”
Kouluikäisenä Timo Soini luki Ranskan poliittiseen oikeistoon kuuluneen Georges Bernanosin romaanin Maalaispapin päiväkirja. Kirja pohtii kaitselmusta ja armoa, mutta myös porvariston ja köyhälistön asemaa ja eturistiriitoja. Kirja arvostelee äärioikeistolaisuutta ja fasismia. Mutta ei Rooman kirkkokaan Bernanosin kritiikiltä säästy.
– Ajattelin, että miten voi olla satoja kristillisiä kirkkoja, kun Kristus on perustanut vain yhden. Sieltä se sitten kumpusi, sekä innostus että kiukku ja kiivaus – ja kyllä se kulutti. Mutta myöskin armon käsite on siinä tärkeä. Ettei uskonto ole suorittamista, se on armoa, kuvailee Soini nuoruuden painiaan kirjojen ääressä.
Sitten puhui paavi Johannes Paavali II.
– Paavi uskalsi sanoa kommunismista, ateismista, abortista, elämän pyhyydestä, eutanasiasta ja tämän tyyppisistä asioista suoraan, mutta armollisesti. Oppi pitää olla. Mitä on opetettavaksi annettu, se pitää opettaa, mutta ihmistä pitää armahtaa, ymmärtää ja kantaa. Paavi teki niin, Soini sanoittaa Rooman kirkon kutsua.
– Mutta se on kova prosessi, kun olet Suomessa ja luterilainen.
Lue juttu kokonaisuudessaan Seurakuntalainen.fi-verkkomediasta.
