Herran ääni sanoi: ”Mene ulos ja seiso vuorella Herran edessä. Herra kulkee siellä ohitsesi.” Nousi raju ja mahtava myrsky, se repi vuoria rikki ja murskasi kallioita. Mutta se kävi Herran edellä, myrskyssä Herra ei ollut. Myrskyn jälkeen tuli maanjäristys, mutta Herra ei ollut maanjäristyksessä. Maanjäristystä seurasi tulenlieska, mutta Herra ei ollut tulessakaan. Tulen jälkeen kuului hiljaista huminaa. Kun Elia kuuli sen, hän peitti kasvonsa viitallaan. 1 Kun. 19:11–13
Pyhän Hengen voimakkain puhe kuiskataan hiljaa sydämelle. Maailmassa kuunnellaan tarkimmin sellaisia, joilla on suurin ääni tai vahvin tahto. Maailman voima alistaa ja pakottaa, käskee väärään ja kieltää oikean. Jotta Herran hiljainen puhe tulisi kuulluksi, täytyy tosin rajumyrskyn usein ravistella elämää ja omien voimien kulua loppuun. Kun myrsky, rajuilma ja polttavan tulen liekit ovat koetelleet eikä Herraa ole niistä löytynyt, on aika hiljentyä kuuntelemaan. Pään painuessa tulee Herra lähelle kuin vieno tuulen henkäys ja sanoo tuskin kuultavasti: ”Sinä olet minun, eikä kukaan ryöstä sinua minun käsistäni.” Sielu tyyntyy, rauha täyttää mielen. Peitän kasvoni, sillä Herra on puhunut ja olen saanut armon kuulla sen.
Teksti on Juha Vähäsarjan hartauskirjasta Joka päivä lapsen lailla.
© Juha Vähäsarja & Perussanoma Oy
