Mutta joka noudattaa hänen sanaansa, hänessä Jumalan rakkaus on todella saavuttanut päämääränsä. Tästä me tiedämme olevamme hänen yhteydessään. 1 Joh. 2:5
Jumalan sanasta irtaudutaan joko kieltämällä sanan jumalallisuus tai sitten vieraantumalla sen ydinsanomasta oman sydämen hengellisyyteen. Hengellisen taistelun keskus aina lopulta kulminoituu käsitykseen Jumalan sanasta ja käsitykseen evankeliumin ytimestä eli rististä. Jumalan sanan menettäessä keskeisen asemansa ja ristin evankeliumin joutuessa sivuun uskon ytimestä, on se varma merkki vaarasta. Hengellisesti pimeänä aikana sallitaan uskoa mitä tahansa, kunhan ei vaadita asettumaan Jumalan sanan alle sen tutkittavaksi ja armahdettavaksi. Saa olla kuinka hengessä palava tahansa ja lamppu saa roihuta ilmiliekeissä, kunhan Jeesuksen risti ja sanoma syntien sovituksesta hänen veressään eivät ole uskonelämän keskus. Tämä on uuden hengellisyyden henki, ja sitä maailmakin hyvin sietää. Mutta se ei ole Jumalan sanan Henki, sillä Pyhä Henki ei vie koskaan ohi sanan ja ristin. Jos näiden ohi mennään, öljy osoittautuu ennen pitkää varastetuksi ja lampun tuli vieraaksi tuleksi Herran alttarilla – näytti se palavan kuinka hyvin tahansa.
Teksti on Juha Vähäsarjan hartauskirjasta Joka päivä lapsen lailla.
© Juha Vähäsarja & Perussanoma Oy
