Kun hän löytää lampaansa, hän nostaa sen iloiten hartioilleen, ja kotiin tultuaan hän kutsuu ystävänsä ja naapurinsa ja sanoo heille: ”Iloitkaa kanssani! Minä löysin lampaani, joka oli kadoksissa.” Minä sanon teille: näin on taivaassakin. Yhdestä syntisestä, joka kääntyy, iloitaan siellä enemmän kuin yhdeksästäkymmenestäyhdeksästä hurskaasta, jotka eivät ole parannuksen tarpeessa. Luuk. 15:5–7
Jumalaa rakastava iloitsee yhdessä hänen kanssaan jokaisesta kääntyvästä. Joka ei iloitse, on itse kääntymisen tarpeessa. Jumala tekee ihmisen pelastumisessa aina aloitteen, ja armo kohtaa syntisen ehdoitta. Näin on vertauksessa kadonneesta lampaasta ja näin on myös kertomuksessa tuhlaajapojasta. Yhdeksänkymmentä yhdeksän jätetään odottamaan, että yksi kadonnut löytyisi. Tuhlaajapojan isä taas ei voinut edes ajatella takaisin palaavan poikansa tuomitsemista, vaan juoksi epäarvokkaasti poikaansa vastaan viitan helmat kainalossa, sulki hänet syleilyynsä, laittoi sormuksen sormeen ja järjesti juhlat. Me opimme Jeesuksen vertauksista sen, että kenelläkään ihmisellä ei ole varaa tuomita toista Jumalan luomaa, lunastamaa ja rakastamaa ihmistä. Meidän tehtävämme on vain etsiä heidät ja kutsua mukaan joukkoon.
Teksti on Juha Vähäsarjan hartauskirjasta Joka päivä lapsen lailla.
© Juha Vähäsarja & Perussanoma Oy
